Ilja Janitskin – crisis of Finnish journalism or crisis created by Finnish journalism?

Arrest warrant for Ilja is issued. Ilja must be arrested. Ilja must be discussed.

Who Ilja? Everyone knows. Everyone who? Everyone actual.

Why? Has Ilja significance in society? If yes, why?

Who has given Ilja his significance – audience or Ilja’s endless, loudly speaking enemies in the big media?

(header PIC: screenshot from Finnish Facebook group “Close the borders!”
headline: “Refugees think tolerant trots are whor*s” – MV-MAGAZINE)

The contest, the course and the topic of public discussion are still, at the time of new media, defined mostly by elite journalists working under big commercial media houses. Officially recognized “real journalists”, awarded by their employer troupe are telling us which media to trust and which not. Especially the tag Janitskin’s MV-magazine – at times arena for serious overreactions –  created has been useful tool for representatives of finnish big media to discredit all alternative (news) media collecting and sharing information independently as “lie media”. Who has given  to commercial media houses’ star journalists the power to create the public meaning of what is “reliable” information and what’s not?

When investigating the motive is recommendable to start where the profit lies. If pondering the only interesting social aspect of Ilja – motives of his actions – we need to ask who has benefitted most of his actions. So called “immigration critics” whose public demonstrations at last weeks has shown their power of twenty at some town square sides? Rather comes to one’s mind that pro-EU/NATO “unerring front of decent people” leaded by big media and public figures from famed authors to politicians from both sides of opposition line. They are here to judge Ilja Janitskin and his supporters and they demand more available means for public authorities to quell any  “extremism” in Finland.

Main image-building theme of this “decent front” is anti-racism – easy way to swell the front with people who really believe, or want others to believe, that this way they work for solidarity. Standardizing anti-racism as main stream trend has furthered the division of Finnish people to “Ilja’s racists” and “tolerant EUropeans”. Divide et impera, and the media attention stays out of TTIP and CETA free exploitation deals and their effects to finnish agriculture or cracking friendship between U.S. and Saudi-Arabia. Thus, exploding oil price in the western near future.

The situation springs some funnily paradoxical phenomena like when youth from true finns – governing party connected with neo-nazism – working (distributing promotional whistles) actively in grand anti-racist demo. Elsewhere our secretary of defense Jussi Niinistö recently defined hiphop artist Paleface as “extremist” as he had publicly said white Mannerheim was war criminal. In our society, right now, journalist elite is propagating not only political agendas but more rights for officials to suppress freedom of speech by labeling anything as “extremism”.

Missed the paradox? Our “watchdogs” have positioned to support policymakers to suppress basic rights of a citizen if (s)he happens to be.. – let’s say for instance student who speaks against EU (fan of Ilja so “extreme right”) and NATO (fan of Putin so fan of Ilja so “extreme right” again) and supports overriding the power of present S(o)S government and the president, whom have sold their land, water and souls (clearly anarchist so “violent extremist threat”).

How long before our haughty government with support of “the decent front” decides to ban symbols of activist group Anonymous, who honors no national laws and so is easily labelled as “extremism”? How long before they ban Wikileaks’ material? Snowden’s face? Existence of Anonymous and many other counter flow movements created and swelled by new media is almost totally dependant of distribution (sharing) of information and symbolics. Prohibition like now promoted is probably one of the most wet dreams our elite dreams – at least additional resources for internet police were found immediately.

When considering what sort of agendas and parties behind those have benefitted most of actions of Ilja Janitskin, it’s justifiable to ask: Is the normalised narrative of Ilja as opportunistic info warrior of East propagating Fixit really that convincing? Are Ilja’s bonus checks written in rubles or dollars? Is Ilja nothing more than “useful idiot” for real power players to use and a lucky beanstalk for Finnish elite journalism?

Advertisement

Ilja Janitskin – journalismin kriisi vai journalismin luoma kriisi?

Iljasta on pidätysmääräys. Ilja pitää pidättää. Iljasta pitää puhua.
Kuka Ilja? Kaikki tietävät. Kuka kaikki? Kaikki ajan hermoilla.

Miksi? Onko Ilja yhteiskunnallisesti merkittävä henkilö? Jos, niin miksi?

Kuka on antanut Iljalle merkittävyyden – yleisö vai Iljan loppumattomat, äänekkäät vastustajat isoissa medioissa?

Kansalaiskeskustelun sisällön, kulun ja aiheen määrää vielä uuden median ajallakin pitkälti suurten, kaupallisten mediatalojen alla toimivat eliittijournalistit. Työnantajatahojensa palkitsemat, nimensä tunnetuksi saaneet “oikeat toimittajat” kertovat meille, mihin mediaan voi luottaa ja mihin ei. Erityisesti Janitskinin luotsaaman, hetkittäin hervottoman lipsunnan areenan, MV-lehden luoman tagin avulla Suomen isojen medioiden edustajat ovat onnistuneet leimaamaan kaikki itsenäisesti tietoa etsivät ja jakavat vaihtoehtomediat “valemedioiksi”. Kuka on antanut kaupallisten mediatalojen toimittajastaroille vallan luoda yleiseksi pakotettava ymmärrys siitä, mikä on “luotettavaa tai epäluotettavaa informaatiota”?

Toiminnan motiivia etsiessään kannattaa aloittaa selvittämällä, ketä toiminta on hyödyttänyt. Ainoaa yhteiskunnallisesti kiinnostavaa seikkaa Iljassa – hänen toimintansa motiiveja – voidaan pohtia kysymällä, kuka Iljan toiminnasta on hyötynyt eniten. Niin kutsutut rajakitko, joiden julkiset mielenilmaukset ovat lähiviikkoina näyttäneet voimansa torikulmissa parinkymmenen osallistujan voimin? Ennemmin tulee mieleen se EU- ja Nato-myönteinen “oikeassa oleva kunnollisten ihmisten rintama”, joka on syntynyt isojen medioiden ja julkisuuden henkilöiden – tunnetuista kirjailijoista poliitikkoihin yli oppositiorajojen – johdolla tuomitsemaan Ilja Janitskinin kannattajineen ja vaatimaan lain käyttäjille lisää valtaa “ääritahojen” tukahduttamiseen.

hmm
kuvakaappaus Rajat kiinni! -Facebook-ryhmän postauksesta

Tämän “kunnollisten rintaman” päämainosteema on rasisminvastaisuus, mikä on helppo tapa kasvattaa joukkoa niillä ihmisillä, jotka todella ajattelevat – tai haluavat toisten ajattelevan – näin edistävänsä suvaitsevaisuutta. Rasisminvastaisuuden normittaminen trendiominaisuudeksi on edistänyt kansan jakautumista “Iljan rajakeihin” ja “Euroopan sivistyneisiin suvakeihin”. Divide et impera, ja mediahuomio pysyy sivussa todella merkittävistä asioista kuten TTIP- ja CETA-vapaariistosopimuksista ja niiden merkityksestä Suomen maataloudelle tai USA:n ja Saudi-Arabian ystävyyden rakoilusta – toisin sanoen tulevasta öljyn hinnan räjähdyksestä lännessä.

Tilanteesta syntyy myös humoristisia ristiriitaisuuksia, kuten uusnatsimielisyyksistään otsikoissa olleen hallituspuolueen nuoriso-osaston aktiivinen toiminta (mainospillien jako) rasisminvastaisessa Peli poikki! -suurmiekkarissa. Persu puolustusministerimme Jussi Niinistö taas leimasi äskettäin hiphop-artisti Palefacen “ääriajattelijaksi”, koska tämä on ilmoittanut julkisesti pitävänsä valkoista Mannerheimia sotarikollisena. Yhteiskunnassamme on käynnissä tilanne, jossa journalistinen eliitti ajaa poliittisten agendojen lisäksi vallanpitäjille oikeuksia kahlita kansalaisten sanan- ja mielipiteenvapautta leimaamalla mitä vain “ääriajatteluksi tai -liikkeeksi”.

Jäikö paradoksi huomaamatta? “Vallan vahtikoiramme” ovat asettuneet puolustamaan päättäjien valtaa rajoittaa kansalaisen oikeuksia, jos hän on vaikkapa EU-vastainen (Ilja-fani eli “äärioikeistoa”) ja Nato-vastainen (Putin-fani eli “Kremlin trolli” ja taas Iljan kautta “äärioikeistoa”) journalistiopiskelija, joka kannattaa maansa uusliberalisteille myyneiden PersKeKo-hallituksen ja tasavallan presidentin vallasta kaatamista (selkeästi anarkisti eli “väkivaltainen ääriuhka”).

Kauanko menee, ennen kuin jyrkistä otteistaan tunnettu hallituksemme “kunnollisen rintaman” tuella päättää kieltää laittomina kansallisia lakeja kunnioittamattoman “ääriliike” Anonymouksen symbolit? Wikileaksin levittämän materiaalin? Snowdenin kasvot? Anonymouksen ja monen muun uuden median luoman ja paisuttaman vastarintailmiön olemassaolo perustuu lähes täysin virtuaalisesti levitettävään informaatioon ja symboliikkaan. Nyt promotunkaltaisen kieltolain mahdollisuus lienee yksi eliittimme märimmistä unista – nettipoliisillekin lisäresursseja löytyi välittömästi.

Kun ottaa huomioon, millaista mielipideilmastoa promoavia tahoja Ilja Janitskinin toiminta on hyödyttänyt eniten, lienee aiheellista kysyä: Onko meille normatisoitu narratiivi Iljasta Fixit:iä propagoivana, opportunistisena idän infosoturina ihan niin uskottava? Maksetaanko Iljan bonukset ruplissa vai dollareissa? Onko Ilja sittenkin vain valtaapitävien käyttämä hyödyllinen idiootti ja eliittijournalismin pavunvarsi?