about fascist law proposals [S(uvaitsemattoman)S(uvaitsevaiston)-lakiehdotelmasta]

i really do hope, that 15000 attenders against racism versus 15 counter protesters make it clear for everyone: SVL (with its under 100 crew) & co ISN’T RISING in our society and we do not need laws to “forbid extreme groups”… kokoomus and keskusta parties are already dreaming about neoliberal-totalitarianistic elite paradise. wake up people from both “sides” (concerning refugees and immigration)!  i know that we can live in peace in finland despite controversies – when the alternative is a society divided between riffraff and the royalty.

…doesn’t any alarm bells start ringing within people when in “mitä vittua?” discussion group an article from verkkouutiset (kansallinen kokoomus production) is promoted rightful and anarchistic groups are demanding state to have right to forbid “extremist groups”…?! wtf is happening here? and verkkouutiset (kokoomus), using its j..k off hand keskusta, throws some fuel to the fire… (link in finnish) ⇓

http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/Anttila%20aariliikkeet-55532

[toivon todella, että 15000 rasismin vastustajaa vastaan 15 vastamielenosoittajaa selventäisivät koko kansalle, että SVL (alle 100 porukallaan) & co EI OLE NOUSUSSA yhteiskunnassamme, emmekä tarvitse lakeja “äärijärjestöjen kieltämiseksi”… kokoomus & keskusta unelmoi jo uusliberaalistotalitaarisesta eliittiparatiisista. herätys, ihmiset, niin rajakit kuin suvakit! tiedän, että suomessa osataan elää rauhassa samassa tilassa kiistoista huolimatta sillä vaihtoehtona on korporaatioiden hallitsema köyhälistö/ruhtinaat-yhteiskunta.

…eikö kenelläkään muulla soi hälytyskellot päässä, kun mv-keskusteluryhmässä promotaan verkkouutisten (kansallinen sekoomus production) artikkelia oikeassa olevana ja anarkistiset ryhmittymät vaativat valtiolle oikeuden kieltää “ääriryhmän” toiminta..?! wtf is happening here? …ja verkkouutiset (kokoomus) r….auskättänsä kepua käyttäen lisää vettä myllyyn… (linkki yllä ⇑ )]

Advertisement

ode to finnish folk kitchen [pernaa ja kastiketta]

Pare potatos and rinse dirt off with running water. Place potatos and plenty of cold water to kettle and place it to hot stove. When water is boiling, lower the temperature. Dice few yellow onions and sear with 400g of minced meat or swelled soy groats in frying pan. Add at least salt – i recommend to add some paprika and pepper mix also. Move mix to plate and melt 50g of butter or quarter cup of oil in frying pan. Mix three stablespoons of wheat flour with grease and fry until mass is roasted coffee colored. Add cup or two of cold water and shuffle – add more water if sauce gets clumpy. Flavor with salt. Add meat/soy and onion mix and water until sauce is pliable enough for your pleasing. Serve potatos and sauce with mashed lingonberry and/or ketchup.

[Kuori tarvittava määrä perunoita ja huuhtele niistä multa ja muu roska juoksevalla vedellä. Laita perunat kylmään veteen kattilaan ja aseta kattila kuumalle levylle. Kun keitinvesi kiehuu, pienennä lämpöä. Kuutioi 2-3 keltasipulia ja ruskista jauhelihan tai liotetun soijarouheen kanssa pannussa. Mausta ainakin suolalla – suosittelen lisäksi paprikamaustetta ja pippurisekoitusta. Siirrä seos lautaselle odottamaan ja sulata paistinpannussa n. 50g  voita tai 0,5 dl öljyä. Sekoita rasvaan kolme ruokalusikallista vehnäjauhoja ja ruskista massaa, kunnes se on paahdetun kahvin väristä. Lisää muutama desi kylmää vettä, sekoita tai vispaa tasaiseksi – lisää vettä, jos kastike puuroutuu. Mausta suolalla. Lisää jauheliha/soija ja sipuli ja vettä niin kauan, että kastike on mieleisesi notkeaa. Tarjoile pernat ja kastike puolukkasoseen ja/tai ketsupin kera.]

Sovittelujournalismi – eliitin keskustelukerho?

14.9.2016 – UTA

Mikko Hautakangas: Sovittelujournalismi
Pasi Toivonen: #Somepelko


Journalistit “vallan vahtikoirina” tiivistänee perinteisimmän ajatuksen ammattikunnasta: uskaliaat, uteliaat reportterit penkovat valtahahmojen luurankoja kaapeistaan. Journalismin nykytutkimuksessa törmää kuitenkin yhä useammin termiin ‘sovittelujournalismi’, joka jo sanana luo aivan erilaisia mielleyhtymiä kuin vaikkapa ‘tutkiva journalismi’. Mistä siis on kysymys?

Tampereen yliopiston COMET-tutkimuskeskuksen sovittelujournalismi-hanke on verkkosivujensa mukaan “syntynyt toimittajien ja tutkijoiden yhteisestä motivaatiosta muuttaa ja liennyttää aggressiivista keskusteluilmapiiriä tieteellisen tutkimuksen ja journalismin keinoin” – eli kärjistäen ilmaistuna journalistin toimenkuvaa halutaan laventaa julkisrauhansovittelijan tehtäviin.

Nykypäivän raivokkaan somekeskustelukulttuurin ja valtamedian uskottavuuslaman aikana idea vaikuttaisi lyövän kaksi kärpästä yhdellä iskulla: sivistetään kansalaiskeskustelua ja tuodaan journalismille uusi yhteiskunnallinen funktio.  Oikeassa maailmassa hyvin suunniteltu ei kuitenkaan ole puoliksi tehty vaan vain teoriaa.

Sovittelujournalismin edistäjien mietittäväksi: Miten journalistit ja akateemikot, jotka rahvaan parissa mielletään useimmiten puolikorruptoituneiksi mielipidepoliiseiksi, kykenisivät käytännössä osallistamaan keskusteluun tasavertaisena osanottajana myös alati syrjäytyneemmän, tietomäärältään vähäisen mutta kiivaan, usein rasistiseksi leimatun “white trash” –kansanosan?

 

Kulissien takana: Koulutehtävän tuho

Savottana blogiteksti päivän luennoista (Kumpu puhui journalismista ja tulevaisuude(n kuvittelemise)sta, Seuri journalismista ja historia(nkirjoitukse)sta. Kello on 22:33, ja keskiyön kuolemanlinja kaukana. Muistiinpanot etukäteisartikkeleista ja luennoista kiinnostavat ja innostavat. Kumpu ja Seuri saavat tekstivastineensa. Oivaltava päätelmä sitoo aiheet ja oman mielipiteen kompaktiin lopetukseen.

Kello on 23:54. Oivaltavaa loppupäätelmää ei ehdi liittää tekstiin ja helmi pitää hylätä. Pikaläpiluku masentaa, kädet tärisevät ja ohimoille hiipii paine. Kello on 00:00. On toimittava, vaikka tuotos on kuraa ja helmetön. Onko kuolemanlinja ‘klo 24’ vai ‘klo 24 mennessä’? Suoritusohjeet vastaavat: “pitää palauttaa – – saman vuorokauden aikana”. Ah, se tunne, kun on sekä epäonnistunut että myöhässä.

Minuutin myöhästynyt tuotos avataan jälkitarkastukseen. Kauhu iskee: Kumpu merkitty luennoimaan historiasta ja Seuri tulevaisuudesta. Jäätävä asiavirhe on korjattava. Kello näyttää 00:07, kuten myös korjatun blogitekstin päivittynyt palautusaika. Ah, se tunne, kun on enemmän myöhässä. Opettajan palaute oppiryhmän edellisviikon tuotoksista tuomitsee likimain kaikki palautetun blogitekstin ominaisuudet. Ah, se tunne, kun on enemmän epäonnistunut.

Otsikko oli unohtunut viimeiseksi kappaleeksi ja kirjoittajan nimi puuttui. Merkkilaskuri näytti yli kahtatuhatta, kun ohjeistus oli “1000-1500 merkkiä (EI JOUSTOA!)”. Käyttöön valikoitui “journalismissa karsastettu” minä-näkökulma. Alkukappaleen poistaminen olisi korjannut pituuden ja minäilyn. Käyttämättömät ideat kekseliäs ajatushelmi mukanaan ovat kadonneet kuumeisen editoinnin aikana koneen ja kirjoittajan muistista. Ah, se tunne, kun on vain epäonnistunut.

Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikeilla

8.9.2016 – UTA

Ville Kumpu: Tulevaisuus
Olli Seuri: Journalismi historian esittäjänä


Tänään on taas “bloggaa luento-opiskelustasi”-päivä, ja deadline lähestyy tiuhaan. Helpotuksekseni jo läksylukemiset – tämän päivän luennoitsijoiden  (yllä) tutkimukselliset kirjoitukset – paljastivat viime viikkoisen aiheen jatkavan elämäänsä sivujuonteina tänäänkin, ja pääsin helpolla postauksen tutkimuskysymyksen asettelussa: Voiko journalismin rooli venyä yhteiskunnallista valtaa käyttävään vaikuttaja-toimijaan asti?

Kummun tulevaisuuden kuvittelemisen tutkimuksen kontekstissa kysymys nousee esiin, kun hän määrittelee journalismin yhdeksi modernien yhteiskuntien keskeisistä realistisia kuvauksia maailmasta esittävistä diskursseista. Realistinen kuvaus tarkoittaa uskoakseni todenmukaista. Alkuperänsä kriittiseen yhteiskuntatieteen tutkimukseen liittänyt Kumpu katsoo kuitenkin, että (emansipatoristen pyrkimysten) ulkopuolelle jättäytyminen ja valistamistehtävässä pitäytyminen johtaa journalismin konservatiivisuuteen. Esitän kysymyksen: Eikö totuuskin, journalismin sydän, ole perikonservatiivinen arvo?

Kummun mukaan journalismi tuottaa tietoa yhteiskunnan toimijoista, joilla on valta vaikuttaa yhteisölliseen tulevaisuuden ymmärtämiseen eli karkeasti suomentamanani “valta töniä asioita eteenpäin”.  Jos journalismi on itse yksi näistä valtatoimijoista, sen pitäisi olla melko puhdas korruptiosta voidakseen samalla sekä tuottaa itsestään realistista eli todenmukaista tietoa että toimia yhteiskunnallisena vallankäyttäjänä. Hirvittävän ristiriitaisesti yksi ja ehkä tärkein tämän vallankäytön kohteista olisi siis journalismin oma isäntä – yleisö.

Seuri ei liene väärässä nähdessään journalismin historiantutkimukseen verrattuna pinnallisena, hätiköitynä ja puuttellisten tietojen pohjalta tehtynä, mutta vahvemmin kiinni nykypäivässä. Kummankin perinteeseen nousi etenkin valistusajalla yksi yhteinen perusajatus: riippumattomuus yhteiskunnallisista vallankäyttäjistä mahdollisimman täydellisen objektiivisuuden saavuttamiseksi. Saavatko seuraavaksi historiankirjoittajat saman luvan maailmanparannukseen objektiivisuuden kustannuksella?

tro[i]jan little pony

thanks to hillary clinton i just pinned new affectation word. and because difficultatem facit doctrina, i’d like to share this information with you accompanied with credible references — links to net dictionaries.

parenthesis

either or both of a pair of signs () used in writing to mark off aninterjected explanatory or qualifying remark, to indicate separategroupings of symbols in mathematics and symbolic logic, etc.

parenthetical

1. set off within or as if within parentheses
2. using or containing parentheses

[kiitos hillary clintonin nastoitin juuri uuden sievistelysanan. ja koska tieto lisää tuskaa, haluan jakaa kanssanne tämän informaation kera lähdearvokkaiden nettisanakirjalinkkausten:

parenteesi

erillinen (usein sulkeisiin kirjoitettu) huomautus tai lisäys; sulkumerkki, sulje

parenteettinen

erillisenä huomautuksena (parenteesina) esitettävä]

reputation and responsibility [maine ja vastuunkanto]

2.9.2016 – uta, harjoitustoimitus

auli harju: blog as portfolio [blogi portfoliona]


i’m participating in course called ‘knowledge of information and communication technics’ and earning credits for it requires creating your own blog. me myself started my own selling myself already when thought of the new career in studies became realized in my mind. naturally i’d like to use ‘johanna’s bin’ as a platform for my learning diaries and other school stuff too. harju’s lecture confirmed i was right to guess nowadays journalist student literally has to admin a blog or similar internet publication to be able to make progress, create relations and sell his brand — or even to pass first course of his studies.
lecture also brought up other topic i hadn’t thought seriously enough before harju made her emphasis: journalist and also journalist student is legally thinking responsible only for the material he publishes as a private person but from the point of view of professional ethics (and recruiters) he’s obligated to consider how his personal social media reputation influences employer or educational establishment. in other words my habit transformed into personal tradition to spread out amounts of political incorrectiviness could lose me some real career opportunities.
irritated by my own carelessness i got to work right after (few) nap(s): i pinned blog post where i make it perfectly clear for every single reader of mine (but mainly for future beggars for employee) that me and i only am responsible of everything my keypad spits out under mercy of council for public word. so there, didn’t i show them. it would be plain wrong if potential career as journalist would die before start just because taboo breakers are not wanted or safe enough for hiring.
in addition to pinned post i demand that when criticizing my professional abilities or this blog my special status as freshman and nasty social pressure it brings along are taken into account. to practice stupidish, narcissistic word exchange about as-if-important topics which normally would kill any journalistic credibility is thanks to my new social status as freshman now duty for me and so products of this behaviour are not to use as an evidence against me. i also annotate that probability to create and publish material under influence of some alcohol is increasing significantly along freshman status.

[osallistun tieto- ja viestintätekniikkataidot -kurssille, jonka suorituksiin kuuluu oman blogin perustaminen. minä itse aloitin oman itseni myymisen jo aiemmin, kun ajatus uudesta opintourasta oli realisoitunut tajunnassani. luonnollisesti haluan käyttää ‘johanna’s bin’iä myös oppimispäiväkirjojen ja muun koulusälän julkaisualustana. harjun luento vahvisti aavistukseni siitä, että nykypäivänä journalistiopiskelijan on kirjaimellisesti pakko ylläpitää blogia tai vastaavaa julkista verkkojulkaisua voidakseen edetä urallaan, luoda suhteita ja myydä brändiään — tai edes ansaita suorituksen ensimmäisestä yliopistokurssistaan.
luennolla tuli esiin myös aihe, jota en ollut ajatellu tarpeeksi vakavasti ennen harjun painotusta: journalisti ja myös journalistiopiskelija on oikeudellisesti vastuussa vain itse yksityisenä henkilönä julkaisemastaan materiaalista, mutta ammattieettisestä (ja myös rekrytoijien) näkökulmasta velvollinen ottamaan huomioon oman some-maineensa mahdolliset vaikutukset työnantajaan / oppilaitokseen. toisin sanoen henkilökohtaiseksi perinteeksi muodostunut tapani poliittisen epäkorrektiuden runsaasta viljelystä saattaakin maksaa minulle menetettyjä uraohjusmahdollisuuksia.
omasta varomattomuudestani ärtyneenä ryhdyin töihin heti (muutaman) päiväsiestan jälkeen: pinnasin blogini alkuun postauksen, jossa selvitän kaikille lukijoilleni (pääkohderyhmänä tietenkin tulevaisuuden töihin pyytäjät) vastaansanomattoman selvästi olevani tiukasti itse vastuussa kaikesta, minkä näppäimistöni sylkee julkisen sanan neuvoston armoille. no niin, näytinpäs niille. olisihan se kohtuutonta, jos potentiaalinen journalistiura ei ottaisi tuulta siipien alle vain siksi, ettei tabujen tallojaa haluta tai uskalleta palkata.
pin-postaukseeni lisäten vaadin oman ammattivalmiuteni ja tämän blogin arvostelutilanteissa otettavaksi huomioon erikoisasemani fuksiopiskelijana ja sosiaaliset paineet, jotka aseman mukana tulevat. normaalitilanteessa journalistista uskottavuutta selvästi heikentävä typerähkö, narsistinen sanailu mukamas-tärkeistä teemoista on tuoreen sosiaalisen roolini myötä minulle velvoite, siis tämän käytöksen tulokset ovat jääviä materiaalia todisteena minua vastaan käytettäväksi. huomautan myös, että todennäköisyys tuottaa julkista tekstiä lievästi alkoholituotteiden vaikutuksen alaisena kasvaa merkittävästi fuksistatuksen myötä.]

nb! [huom!]

opinions, bad humor and tackiness appearing in this blog are completely admin’s (that’s me: johanna lehtonen) own (fails) outputs and do only represent private person (me again) and her own (mine) public image manipulation efforts.
opinions, bad humor and tackiness appearing in this blog do not in any way represent opinions, views or picture of the world of any of blogger’s ex / current / upcoming / potential educational establishments, instructors, employers, creditors, landlords, state’s pension fund (KELA), social security office, library or any other beneficial agent in-connection.
aforesaid agents nor agents in comparable position to theirs are not in any way involved in, responsible of nor indirectly responsible of any content of this blog.

and because wordpress phone version tosses sidebar boxes under blog posts i’ll take advance of this pinning and slip links to blog posts by category here.


art&culture [taide&kulttuuri]
food&drink [ruoka&juoma]
mournalism [jorinalismi]
journalist school [toimittajakoulu]
outcasted [kastittomat]
politics [politiikka]
spirituality&nature [hengellisyys&luonto]


[tässä blogissa esiintyvät mielipiteet, huono huumori ja mauttomuus ovat täydelleen ylläpitäjän (se olen minä: johanna lehtonen) omia (mokia) tuotoksia ja edustavat vain yksityishenkilöä (minä taas) ja tämän omia (minun) julkisuuskuvankäsittelypyrkimyksiä.
tässä blogissa esiintyvät mielipiteet, huono huumori ja mauttomuus eivät missään määrin millään lailla edusta entis(t)en / nykyis(t)en / tulev(a/ie)n / potentiaalis(t)en oppilaito(ks/st)eni, opettajistoni, työnantaj(a/ie)ni, luotonantaj(a/ie)ni, vuokranantaj(a/ie)ni, turpaan antaj(a/ie)ni, KELAn, sossun, kirjaston tai muun anteliaan yhteistyötahon mielipiteitä, käsityksiä tai maailmankuvaa.
edellä mainitut tai näihin verrattavassa asemassa olevat tahot eivät ole millään lailla osallisia, vastuussa tai välillisesti vastuussa tämän blogin(i) sisällö(i)stä.

ja kun wordpressin puhelinversio ystävällisesti viskaa sivupalkin loorat blogipostausten alle, käytän tätä pinnausta hyväksi ja sujautan mukaan linkit kirjoituksiin kategorioittain. löytyvät yltä ↑ engelskan alta.]

russia attacks! – (s)he wrote [kremldevilistä tuli totta]

sequel for blog post “UPI’s debacle: unresponsible russia intimidation” from heikki patomäki which i plogged about here before. now he ties the topic to finnish journalism. still only in finnish  😦


Heikki Patomäki –
Missä on toimittajien etiikka? UPI-raportista osa 2


[jatko-osa heikki patomäen blogikirjoitukseen “UPI alittaa riman: vastuutonta venäjä-pelottelua”, josta ploggasin täällä aiemmin. nyt hän katsoo aihetta nykyjournalismin näkökulmasta.]